Aina verkkareissa

Muistan kyllä, että minulla oli punainen skottiruutuhame joulujuhliin ja kaunis itse valitsemani kesäinen juhlamekko kevätjuhlia varten. Samoja käytinkin useamman vuoden. Erityisesti skottiruutuhameen vyötäröllä riitti mukavasti soljelle uusia reikiä ja jokunen sentti hameen helman lyhenemisessä vuosittain ei minua haitannut. En ollut poikatyttö, mutta olin enemmän innostunut liikkumisesta kuin prinsessaleikeistä.

Jumppakärpänen puraisi ala-asteella ja muiden diskoillessa vietimme perjantai-illat kieppuen ja hyppien. Tennistä pelasin parhaimmillaan viidesti viikossa ja pesäpallossakin tuli hienoja saavutuksia kaupungin mestaruudesta lipputangon nupin pudottamiseen. Äiti tuskailikin hymyillen, että olen aina verkkareissa tai kylpytakissa.

Olen aina ollut intohimoinen liikkuja. Innokkuudella on pärjännyt, vaikkei lahjoja juuri olekaan. Valmentaessani pieniä tennispelaajia, tuomaroidessa pesisotteluita tai osallistuessa pesiksen supertiimissä suurten liikuntatapahtumien järjestämiseen, on jäänyt muhimaan ajatus innostumisen tartuttamisesta myös muihin ihmisiin. Elämän askelmerkit ovat kuitenkin vieneet tekemään paljon muutakin.

Viime vuosina olen huomannut askel kerrallaan harrastusteni vievän kohti hyvinvoinnin ymmärtämisen syventämistä niin opiskelun kuin muunkin tekemisen kautta. Tänä kesänä rohkeuteni on riittänyt jo oman yrityksen perustamiseen. Haluni auttaa muita voimaan paremmin jakamalla kokemuksiani ja osaamistani ottaa uuden harppauksen. Seuraavien kirjoitusten kautta voit halutessasi tutustua minun matkaani.

Terveisin Alisa

Piditkö lukemastasi? Klikkaa nappia ja jaa se ystävillesi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *