Kun aikoinaan talkoot ja naapuriapu olivat luontainen osa kanssakäymistä ja kyläyhteisöjen sosiaalista elämää, on siitä tänä päivänä tullut jollain tavalla poikkeuksellista tai ainakin harvinaista. Tarinoita siitä, miten naapuri toi yllättäen molempien perheiden lapset treeneistä tai sukulaispoika haki isot ostokset autollaan huonekaluliikkeestä, jaetaan somessa ilolla ja ihastuneena. Tehdään ja onnistutaan yhdessä!
Positiivisia yllätyksiä on mukava jakaa ja iloita niistä yhdessä. Samalla ne kertovat tärkeää viestiä siitä, miten pienetkin asiat ovat hyvin tärkeitä vastaanottajalleen. Muistan toki itsekin näin vuosien päästä, miten ihana oli saada naapurin leipomat tuoreet sämpylät ovelle kiikutettuna ulkomaanmatkan jälkeen.
Tehdään yhdessä
Tänä keväänä minut itseni yllätti karjalainen vieraanvaraisuus. Vaikka itsellänikin on karjalainen verenperintö, olin jo unohtanut mitä tämä vilpitön auttamisen ilo tarkoittaa käytännössä: vieraiden ihmisten itsestään selvää auttamisen halua ja reipasta yhdessä tekemisen meininkiä.
Tutuksi tultiin työn lomassa, lähespä sukulaisiksi toisemme todettiin, naurettiin ja nautittiin tekemisen ilosta. Itse olin avun saannin kohteena, kun oli kyse ostamastani halkokasasta, mutta tavoite oli kaikilla mukana olleilla yhteinen. Aurinkoinen päivä yhdessä tehden sujui vikkelästi.
Jäin talkoopäivän jälkeen mietteisiin, miksi tällainen iloinen yhteinen tekeminen on niin harvinaista? Ei kai se ole todella vain maakunta- tai heimokohtaista? Ja miten tällaista vilpittömyyttä voisin viljellä itsekin lisää? Pohdin, että voiko yhdessä tekemistä ajatella ilman antaja-saaja -suhdetta ja korostaa erityisesti yhdessä tekemisen merkitystä.
Erilaisten elämänkriisien kohdatessa talkoita ja apua on luonnikasta tarjota, mutta monia asioita voisi entistä enemmän tehdä yhdessä ihan tavallisessa arjessakin. Ikkunoiden pesu, kasvimaan laitto, vaatehuoneen järjestely, haravointi, autotallin siivoaminen – miksei näitä tule tehdyksi yhdessä ystävien kanssa? Samalla voisi vaihtaa kuulumisia ja saisi jopa jonkun ikävältäkin tuntuvan homman hoidettua.
Onnistutaan yhdessä
Mutta apua ei olekaan aina niin helppoa ottaa vastaan. Helposti sortuu miettimään, jäänkö muiden työpanoksesta jotain ”velkaa” tai miten voi itse vastavuoroisesti tehdä saman tai vähän enemmän toiselle? Jos kulttuurissamme yhdessä tekeminen olisi toimintatapa ja jatkuva käytäntö, ei tarvitsisi miettiä miten korvata saamansa hyvyyden. Silloin voisi vapaasti iloita seurasta, tekemisestä ja asioiden valmistumisesta!
Myös IhanaElo-hyvinvointivalmennuksissa tehdään asioita yhdessä. Ohjaajan kanssa kuljetaan hyvinvointimatkaa yhdessä, oivalletaan, havaitaan asioita ja iloitaan onnistumisista. IhanaElo-hyvinvointiohjaaja on olemassa juuri sinua varten niin, että saat omalle polullesi tukea ja kannustusta ja mahdollisuuden kokeilla ja luoda elämääsi uusia rutiineja, jotka tukevat hyvinvointiasi. Samaan tapaan kuin talkoissa, asiat edistyvät vähän kuin huomaamatta ja yhdessä eteneminen on miellyttävämpää kuin yksin puurtaminen. Tehdään hyvinvoinnin edistämisestä sinullekin uusi, pysyvä toimintatapa – yhdessä!
Terhi Kolari, IhanaElo-hyvinvointiohjaaja
P.s. Jos intohimosi on kannustaa myös muita voimaan paremmin, hae mukaan IhanaElo-hyvinvointiohjaajan koulutukseen ja sitä kautta tiimiimme. Yhdessä olemme enemmän!
P.p.s. Alisa kirjoitti aikaisemmin blogissaan Miksi haluat auttaa? tarpeestamme auttaa. Auttajan tulee muistaa huolehtia myös omista voimavaroistaan.